Alinen
Kaaos. Kuolema. Taikuus.
Näyttelyn teokset on jaettu kolmeen teemaan vanhan maailmankuvan mukaan.
Alinen sijaitsee maan alla, jonne sielu kulkee Tuonenvirtaa pitkin kun henki lähtee.
Tuonetar
Alamaailman kuningatar, kuoleman jumalatar. Yhdessä Tuonin kanssa he hallitsevat alamaailmaa. Hän on Kipu-Tytön, Tuoninpojan, Tuonen tytin, Kivuttaren, Vammattaren, Kalman ja Loviatarin, sekä lukuisten vitsausten, sairauksien, demonien ja hirviöiden äiti. Kun Tuoni tuo kuolleita alamaailmaan tarjoaa Tuonetar heille käärmeiden päitä syötäväksi sekä käärmeitä juotavaksi.
Syöjätär
Syöjätär tunnetaan muun muassa käärmeiden, pakkasen, ja tautien emona. Hän on myös juonikas ja viekas - ikuisesti nälkäinen hirviö - joka mielellään syö ihmisiä jos saa heidät ansaan. Nykypäivänä hänestä on kasvanut erilaisten tietokonevirusten äidiksi. Vaikka ruokaa on tänä päivänä hyvin saatavilla ja ihmiset eivät näe nälkää kuten ennen, Syöjättären nälkä ei koskaan helpota.
Rujo, Rampa, Perisokea
Rujo, Rampa ja Perisokea ovat Louhen kolme poikaa. Koska tämä veljestrio ei omista yhteisesti hyväksyttyä ulkomuotoa, voivat ne käytännössä näyttää miltä vain. Nykyisessä inkarnaatiossaan he jakavat yhteisen kehon ja heidät nähdään alati kuolevaisia jahtaavana, kolmipäisenä suomenajokoirana. Rujo on kolmikon kovanaama, joka ei pelkää isotella edes jumalille. Karu ulkomuoto ja räjähdysherkkä luonne tekevät Rujosta pelkoa herättävän otuksen. Rampa ei kykene ilmaisemaan itseään yhtä selkeästi kuin veljensä, mutta huhujen mukaan juuri Ramman purema levittää tauteja ja vitsauksia kuolevaisten keskuuteen. Hän lieneekin veljeksistä vaarallisin. Perisokea ei näe, mutta tämän kuulo- ja hajuaistit ovat erehtymättömät. Tältä veljekseltä mikään ei pysy piilossa.
Huu
Huu on lounaissuomalaisen uskomuksen mukaan olento, joka näyttäytyy enteenä ennen kuolemaa tai kummituksena joka käy puremassa ihmistä. Huunpurema tarkoittaa selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, jota on pidetty kuoleman enteenä. Huu vieläkin ennustaa kuolemaa, mutta puremisen sijaan ihminen saa vain tekstiviestin.
Wisp
A life on the road is often cold and lonely, so it's understandable how a weary traveler might find themselves called by the siren song of warmth and a false promise of companionship. But do not be swayed into seeking comfort in the arms of those treacherous spirits. As you touch the monster you'll find it's gentle warmth BURST INTO A RAGING INFERNO. You will try to pull your hand away but it has fused with the beasts "skin", You'll try to scream but your vocal cords will have already turned to ash in your throat, As your eyes melt into your skull, skin and muscle evaporate and your bones crumble into nothing it will happily drink in all that you are and all that you were. A tragedy, is a Tale of a [Wisp] never told, for it marks another victim and a new mask to to trick the next fool.
