Keskinen

Elämä. Muutos. Tasapaino.

Näyttelyn teokset on jaettu kolmeen teemaan vanhan maailmankuvan mukaan.

Asumme erinäisten henkien ja olentojen kanssa Keskisessä, jossa monet asiat tasapainoilevat tämän- ja tuonpuoleisen välillä.

Mielikki

Mielikki oli muinaissuomalaisten uskonnossa metsän kuninkaan Tapion vaimo. Saadakseen Mielikiltä lahjaksi saalista tuli metsästäjien puhua ja laulaa imartelevasti Mielikille. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Mielikki on taitava parantaja. Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä."Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni."

Miitta Kotajärvi

Olen aloittanut piirtämisen ja muun taiteen tekemisen jo lapsena. Jossain vaiheessa minua alkoi kiinnostaa realismi ja mahdollisimman realistisen lopputuloksen saavuttaminen piirtäessä. Silloin kiinnostuin myös muotokuvien tekemisestä.Tein pitkään vain lyijykynäpiirroksia, mutta pikkuhiljaa minua alkoi kiinnostaa myös muut tavat tehdä taidetta. Aloin opetella maalaamaan akvarelleilla ja niistä tuli nopeasti itselleni tärkeä taiteen tekemisen väline. Yhäkin uuden kokeileminen taiteessa on mielenkiintoista ja digitaaliseen taiteeseen tutustuminen on myöskin ollut avartava kokemus.

Kaupunkitonttu

Kotitonttu tai kodinhaltia on kansanperinteen olento, jonka uskottiin pitävän huolta ihmisten asuinrakennuksista. Tontun ajateltiin tulevan taloon silloin, kun takkaan sytytettiin ensi kertaa tuli. Kodinhaltioita kuvattiin pääasiassa hyväntahtoisiksi olennoiksi, mutta ne kuitenkin vaativat talon asukkailta kunnioittavaa käytöstä. Jos tonttua loukkasi, saattoi se aiheuttaa talon omistajille ongelmia sekä onnettomuuksia. Nykyaikaisen kaupunkikotitontun elämä on rankkaa. Urbaanissa viidakossa on vaikea kulkea, ja ongelmia saattaa syntyä paikallisen faunan kanssa. Betonierämaan kovettamat linnut, jyrsijät sekä kotikissat tuovat tontulle kovan vastuksen. Onneksi joskus kuitenkin onnistaa, ja ystävyyksiä tontun sekä eläimistön välille saattaa syntyä. Tämä tonttu on onnistunut kesyttämään suurehkon kaupunkirotan kulkupelikseen. Matka on verkkaista, mutta voittaa silti tavallisen löntystelyn.

Instagram: @oskarifredrik

Oskari Loppi

Taide on ollut minulle aina rakas harrastus, mutta ryhdyin ajattelemaan sitä vakavana uravaihtoehtona noin kuusi vuotta sitten. Ennen kuin päätin lähteä opiskelemaan taidetta, oli työelämän tähtäimeni tietotekniikassa. Alaa kokeiltuani kuitenkin koin, että haluan työn, jossa minulla on mahdollisuus toteuttaa luovuuttani vapaammin. Osaltaan halusin myös ammatin, joka on lähempänä taidetta ja sen prosesseja. Koska omaan jo teknistä taustaa, näen mahdollisena urapolkuna tekniikan ja taiteen kokemuksen yhdistämisen. Tätä voisin soveltaa esimerkiksi pelialalla, tai jossain muussa näitä tekijöitä yhdistävässä työpaikassa. Erityisesti mahdollista pelintekoa ajatellen, tänä syksynä on ollut erittäin mielenkiintoista tutustua 3D-grafiikkaan enemmän näin ”kaksiulotteisena” taiteilijana. Muina urapolkuina näen myös internetin erilaiset joukkorahoitusmahdollisuudet, sekä yrittämisen.

Metsänneito

Kaunis ja pitkähiuksinen taruolento metsänneito saattoi ilmestyä metsässä liikkuville tai yöpyville miehille. Kun mies yritti lähteä tavoittamaan lumoavaa metsänneitoa, saattoi hän eksyä tai joutua metsänpeittoon.

Kivipeikko

Monien eri versioiden taruolento. Tämän veikeän yksilön koti löytyy pirunpellolta eräältä luonnonsuojelu alueelta. Siellä se seurailee monenmoista kulkijaa, jotka kulkevat lähettyvillä olevilla pitkospuilla. Ilkikurinen keppostelija niille, jotka rikkovat metsän rauhaa, mutta kiltti heille, jotka kunnioittavat sitä.

Piia-Emilia Haapaniemi

Taiteilijanimellä Pipatius. Yleisesti olen perinteisten menetelmien taiteilija, kuten maalailen vesiväreillä ja musteella. Mutta lähivuosina olen innostunut digitaalisesta taiteesta ja sarjakuvien teosta. Haluan tuoda taiteessani esille erilaisia tarinoita ja muistoja, joita on vuosien saatossa kerääntynyt. Suurin osa käsittelevät eläimien ja ihmisten monimutkaisia suhteita, jotka ovat sekä brutaalin negatiivisia, mutta yhtä aikaa myös pehmoisen positiivisia.

Sienihaltija

Nämä pienet ja suloiset sieniä muistuttavat olennot taapertavat ruohonjuuritasolla. Tavallisesti syvällä metsissä asuneet sienihaltijat ovat nykyään jakautuneet ”maalaisiin” ja ”kaupunkilaisiin”. Maalaisten työnkuvaan kuuluu perinteinen metsästä ja sen eläimistä huolehtiminen. Kaupunkilaisten puolestaan puistojen puhtaanapito, sekä puiden ja pensaiden hoito. Merkittävin ero näiden sienihaltijoiden välillä on kuitenkin se, että kaupungissa elävät sienet ovat omaksuneet nykyajan tavat ja normit. Huomattavasti enemmän vapaa-aikaa omaavat kaupunkilaiset kuluttavatkin ahkerasti erilaisia suoratoistopalveluita ja selailevat sosiaalista mediaa. He ovat myös paremmin kärryillä maailman tapahtumista.

Jenni Jauhiainen

Alun perin olen lähtöisin Limingan lakeuksilta. Nyt jo puolentoista vuoden ajan asunut ja opiskellut Torniossa Lapin ammattikorkeakoulussa kuvataidetta. Piirtäminen, erilaiset käsityöt ja askartelu ovat olleet mieluisaa puuhaa niin kauan, kuin voin vain muistaa. Inspiraation lähteenä toimii, mikä ikinä sillä hetkellä sattuukaan kiinnostamaan tai on niin sanotusti ”osunut silmään”. Seison vakaasti perinteisten työtapojen takana, mutta koulun ansiosta olen päässyt helposti tutustumaan ja harjoittelemaan myös erilaisia digitaalisen taiteen tapoja sekä valokuvausta.