Keskinen

Elämä. Muutos. Tasapaino.

Näyttelyn teokset on jaettu kolmeen teemaan vanhan maailmankuvan mukaan.

Asumme erinäisten henkien ja olentojen kanssa Keskisessä, jossa monet asiat tasapainoilevat tämän- ja tuonpuoleisen välillä.

Mielikki

Mielikki oli muinaissuomalaisten uskonnossa metsän kuninkaan Tapion vaimo. Saadakseen Mielikiltä lahjaksi saalista tuli metsästäjien puhua ja laulaa imartelevasti Mielikille. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Mielikki on taitava parantaja. Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä."Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni."

Miitta Kotajärvi

Olen aloittanut piirtämisen ja muun taiteen tekemisen jo lapsena. Jossain vaiheessa minua alkoi kiinnostaa realismi ja mahdollisimman realistisen lopputuloksen saavuttaminen piirtäessä. Silloin kiinnostuin myös muotokuvien tekemisestä.Tein pitkään vain lyijykynäpiirroksia, mutta pikkuhiljaa minua alkoi kiinnostaa myös muut tavat tehdä taidetta. Aloin opetella maalaamaan akvarelleilla ja niistä tuli nopeasti itselleni tärkeä taiteen tekemisen väline. Yhäkin uuden kokeileminen taiteessa on mielenkiintoista ja digitaaliseen taiteeseen tutustuminen on myöskin ollut avartava kokemus.

Kaupunkitonttu

Kotitonttu tai kodinhaltia on kansanperinteen olento, jonka uskottiin pitävän huolta ihmisten asuinrakennuksista. Tontun ajateltiin tulevan taloon silloin, kun takkaan sytytettiin ensi kertaa tuli. Kodinhaltioita kuvattiin pääasiassa hyväntahtoisiksi olennoiksi, mutta ne kuitenkin vaativat talon asukkailta kunnioittavaa käytöstä. Jos tonttua loukkasi, saattoi se aiheuttaa talon omistajille ongelmia sekä onnettomuuksia. Nykyaikaisen kaupunkikotitontun elämä on rankkaa. Urbaanissa viidakossa on vaikea kulkea, ja ongelmia saattaa syntyä paikallisen faunan kanssa. Betonierämaan kovettamat linnut, jyrsijät sekä kotikissat tuovat tontulle kovan vastuksen. Onneksi joskus kuitenkin onnistaa, ja ystävyyksiä tontun sekä eläimistön välille saattaa syntyä. Tämä tonttu on onnistunut kesyttämään suurehkon kaupunkirotan kulkupelikseen. Matka on verkkaista, mutta voittaa silti tavallisen löntystelyn.

Instagram: @oskarifredrik

Oskari Loppi

Taide on ollut minulle aina rakas harrastus, mutta ryhdyin ajattelemaan sitä vakavana uravaihtoehtona noin kuusi vuotta sitten. Ennen kuin päätin lähteä opiskelemaan taidetta, oli työelämän tähtäimeni tietotekniikassa. Alaa kokeiltuani kuitenkin koin, että haluan työn, jossa minulla on mahdollisuus toteuttaa luovuuttani vapaammin. Osaltaan halusin myös ammatin, joka on lähempänä taidetta ja sen prosesseja. Koska omaan jo teknistä taustaa, näen mahdollisena urapolkuna tekniikan ja taiteen kokemuksen yhdistämisen. Tätä voisin soveltaa esimerkiksi pelialalla, tai jossain muussa näitä tekijöitä yhdistävässä työpaikassa. Erityisesti mahdollista pelintekoa ajatellen, tänä syksynä on ollut erittäin mielenkiintoista tutustua 3D-grafiikkaan enemmän näin ”kaksiulotteisena” taiteilijana. Muina urapolkuina näen myös internetin erilaiset joukkorahoitusmahdollisuudet, sekä yrittämisen.

Metsänneito

Kaunis ja pitkähiuksinen taruolento metsänneito saattoi ilmestyä metsässä liikkuville tai yöpyville miehille. Kun mies yritti lähteä tavoittamaan lumoavaa metsänneitoa, saattoi hän eksyä tai joutua metsänpeittoon.

Kivipeikko

Monien eri versioiden taruolento. Tämän veikeän yksilön koti löytyy pirunpellolta eräältä luonnonsuojelu alueelta. Siellä se seurailee monenmoista kulkijaa, jotka kulkevat lähettyvillä olevilla pitkospuilla. Ilkikurinen keppostelija niille, jotka rikkovat metsän rauhaa, mutta kiltti heille, jotka kunnioittavat sitä.

Piia-Emilia Haapaniemi

Taiteilijanimellä Pipatius. Yleisesti olen perinteisten menetelmien taiteilija, kuten maalailen vesiväreillä ja musteella. Mutta lähivuosina olen innostunut digitaalisesta taiteesta ja sarjakuvien teosta. Haluan tuoda taiteessani esille erilaisia tarinoita ja muistoja, joita on vuosien saatossa kerääntynyt. Suurin osa käsittelevät eläimien ja ihmisten monimutkaisia suhteita, jotka ovat sekä brutaalin negatiivisia, mutta yhtä aikaa myös pehmoisen positiivisia.

Sienihaltija

Nämä pienet ja suloiset sieniä muistuttavat olennot taapertavat ruohonjuuritasolla. Tavallisesti syvällä metsissä asuneet sienihaltijat ovat nykyään jakautuneet ”maalaisiin” ja ”kaupunkilaisiin”. Maalaisten työnkuvaan kuuluu perinteinen metsästä ja sen eläimistä huolehtiminen. Kaupunkilaisten puolestaan puistojen puhtaanapito, sekä puiden ja pensaiden hoito. Merkittävin ero näiden sienihaltijoiden välillä on kuitenkin se, että kaupungissa elävät sienet ovat omaksuneet nykyajan tavat ja normit. Huomattavasti enemmän vapaa-aikaa omaavat kaupunkilaiset kuluttavatkin ahkerasti erilaisia suoratoistopalveluita ja selailevat sosiaalista mediaa. He ovat myös paremmin kärryillä maailman tapahtumista.

Jenni Jauhiainen

Alun perin olen lähtöisin Limingan lakeuksilta. Nyt jo puolentoista vuoden ajan asunut ja opiskellut Torniossa Lapin ammattikorkeakoulussa kuvataidetta. Piirtäminen, erilaiset käsityöt ja askartelu ovat olleet mieluisaa puuhaa niin kauan, kuin voin vain muistaa. Inspiraation lähteenä toimii, mikä ikinä sillä hetkellä sattuukaan kiinnostamaan tai on niin sanotusti ”osunut silmään”. Seison vakaasti perinteisten työtapojen takana, mutta koulun ansiosta olen päässyt helposti tutustumaan ja harjoittelemaan myös erilaisia digitaalisen taiteen tapoja sekä valokuvausta.

Näkki

Näkki (tunnetaan toisinaan myös vesihiitenä) on ilkikurinen olento, joka asustaa erilaisissa vesistöissä ja kaivoissa. Se houkuttelee ihmisiä veteen ja vetää pinnan alle hukkumaan, kun uhri on kyllin lähellä. Jotkut kertovat näkin viettelevän kohteensa kauniin ihmisen muodossa, toiset taas kertovat tämän olevan liskomainen vesihirviö. Ehkäpä tämä riippuu siitä mistä ja kuinka läheltä näkin on nähnyt. Muutamat nykyajan näkeistä ovat päässeet jyvälle erilaisten fiktiivisten hahmojen vetovoimasta. Harvoilta uhreilta selvinneet kännykät ovat avanneet näkeille portin internetin ihmeelliseen maailmaan ja tätä kautta esimerkiksi tämä yksilö on omaksunut stereotyyppisen anime-waifun olemuksen. Kuka lienee inspiraationa tälle?

Instagram: @retuliketuli

DeviantArt: @finnwolffi

Reetta Luoma

Reetta Luoma (menee myös taiteilijanimellä Retuli) on 21-vuotias seinäjokelainen/torniolainen kuvataideopiskelija. Taide (etenkin piirtäminen) on ollut lempiharrastuksia jo lapsuudesta saakka. Nykyisin Retulin työt ovat hiljalleen siirtymässä digitaaliselle puolelle, mutta luonnosvihko kulkee yhä mukana paikasta toiseen. Perinteistä taidetta tehdessään on käytössä yleensä kynät, tussit ja vesivärit. Teoksien pääkohteena on yleensä hahmot, niin fanartin kuin myös originaalien hahmojen muodossa. Retulia kiinnostaa alassaan eniten konseptitaide, hahmodesignit, tarinankerronta ja animaatio. Muita mielenkiinnon kohteita ja inspiraation lähteitä ovat videopelit, musiikki, cosplay ja erilaiset animaatiosarjat/-elokuvat. Teoksillaan Retuli tahtoo viihdyttää, hämmästyttää, mutta myös silloin tällöin kauhistuttaa. Kauhu, komedia ja oudot otukset ovat hänen elämänsä suola.

Kiputyttö

Kiputyttö on henkiolento, joka tunnetaan kivunlievitysloitsuista. Hän itkee ja vääntää kipukiveä mäellään. Mäellä on myös koski, jossa joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jakaimessa, jauhaen kipukiveä kiputyttö vaikertaa. Kipumäen seinämissä on reikiä jonne kivut viedään. Nykypäivänä Kiputyttö ei jauha enää mäellään, koska vuoret ovat eroosion ja ihmisten seurauksena muuttuneet, ja kivut eivät enää pysy vuoren sisällä. Kiputyttö yrittää jauhaa ja kantaa mukanaan pientä kipukiveä. Kiveä hän pyörittää, kunnes se on niin pieni ja sileä, kuin helmi simpukan sisällä. Kiven hän jättää kipukosken pohjaan, jossa vesi muuttaa kivut liejuksi. Uuden kipukiven hän kasvattaa tukassaan, joka on osa menneitä kipuvuoren taikoja.

Veera Kälkäjä

Veera Kälkäjä eli Venuza on 20-vuotias Torniossa asuva ja opiskeleva kuvataiteilija. Kälkäjä käsittelee taiteessaan muun muassa elämän hetkiä, joissa tunne synnyttää tunnelman värien kanssa. Pääsääntöisesti teokset rakentuvat joko pensseleiden ja akryylimaalien voimalla tai piirtopöydän ja pikseleiden kosketuksesta. Kälkäjän uteliasta mieltä kiehtoo myös muutkin työskentelyvälineet, kuten kamera. Kälkäjän teokset ovat monien taidesuuntausten inspiroimia. Toisaalta kaikki ideat kumpuavat hänen aistimisestaan elämässä, kuten elokuvat, kirjat, runot, luonto, muistot, värit, historia ja musiikki. Veera Kälkäjä on suorittanut lukion vuonna 2021 Pudasjärven Hirsikampuksella, ja valmistuu vuonna 2025 Lapin ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi. Kälkäjän tulevaisuuden tavoite olisi työskennellä animaation parissa, ja toteuttaa erilaisia projekteja myös pensselin voimalla näyttelyihin.

Vapaa sielu

Suomalaisetkin ovat ajatelleet, että ihmisellä on kaksi tai kolme sielua. Ruumissielu ylläpitää kehon elintoimintoja ja haltijasielulla kuvailtiin eräänlaista ihmisen hyvinvointia ylläpitävää ulottuvuutta. Ihmisen persoonallisuus, kognitiivinen toiminta ja tietoisuus kulkee Vapaasielun mukana. Vapaasielu kykenee poistumaan ruumistamme ja matkaamaan kosmoksessa ilman fyysisen maailman esteitä. Vapaasielumme irtautuu nukkuessamme ja silloin kun olemme tajuttomia. Samaanit pystyvät vapaasielun avulla tarkkailemaan maailmaa toisien olentojen näkökulmasta, jonka lisäksi heillä on kyky matkata ylisen, keskisen ja alisen välillä. Samaanit toimivat aktiivisina välittäjinä maailmantasojen välillä ja heillä on erityinen taito matkata syvemmälle tietoisuuteen transsin ja psykedeelisten aineiden avustuksella. Modernissa yhteiskunnassa ajatellaan usein samanismin olevan pelkkää mytologiaa, mutta voimme myös miettiä, onko ihmisen henkisiä ongelmia varten suoritetulla samanistisella seremonialla kovinkaan paljon eroa positiivisia tutkimustuloksia synnyttäneeseen psykedeeliavusteiseen terapiaan?

Jesse Tamski

I am curious. I have a weird need to understand as much as possible, knowing that I’ll never understand enough. I don’t like being in the spotlight, but I am somehow compelled to share my work. At times I feel meaningless and confused, other times I can see my path and the horizon seems to be clear. There are times when I feel an urge to fix the world, but after the sunset I might peacefully watch it burn down. My nature reminds me that we all are just a speck of stardust surrounded by the soundless void. The Nature makes me feel that I am a part of something much larger and something much more beautiful. There are days that feel like a split second and days that feel like a never ending nightmare.

Time often seems indifferent.